Olen alle kolmekymppinen, lapseton, suhteessa oleva korkeakoulutettu nainen. Murros- ja teini-ikäisenä sairastin syömishäiriötä ja laihdutin. Tämä luultavasti vakutti kehitykseeni ja rintani jäivät omasta mielestäni aivan kamalan näköisiksi. Parikymppisenä aloin miettiä, voisiko asialle tehdä jotain. En ole mikään laiheliini ja muotoja löytyy, joten koin, että kroppani olisi sopusuhtaisempi hieman isommilla rinnoilla. Silti koko ei ollut se avainasia, vaan muoto. Kaikki volyymi rinnoissani oli alhaalla ja ne olivat suoraan sanottuna melko ketunnokat. Minä henkilökohtaisesti en vain pitänyt niistä. Teini-ikäisenä jopa vihasin. (Teini-ikä ei ollut muutenkaan helppoa.)

Aloin etsiä rietoa rintaleikkauksista ja mietin, voisiko rintoja kohottaa. Varasin ajan suomalaisen plastiikkakirurgin vastaanotolle noin kolme vuotta sitten. Kysyessäni rintojen kohotuksesta, vastaus oli, että ei missään nimessä. Silikonit voitaisiin laittaa, jolloin volyymia ja muotoa saataisiin lisää. Olin järkyttynyt, sillä en ollut koskaan ajatellut silikoneja. Mielikuva silikoneista oli, että vain huomionhakuiset kohukaunottaret ottavat silikonit ja että silarit ovat sellaiset pyöreät kumitissit. Jäin kuitenkin miettimään asiaa ja sain kirurgilta paljon omia käsityksiäni kumoavaa tietoa.

Tissi-asia kuitenkin jäi. Opiskelin tuolloin, eikä rahaa liiemmälti ollut. Silikonithan maksavat Suomessa klinikasta riippuen noin 4500-7000€.

Kuitenkin noin vuosi sitten aloin miettiä asiaa uudestaan. Miksi en tekisi tätä, jos asia niin paljon häiritsee? Kävin konsultaatiossa Suomessa ja myös Fin-Estillä, jonka leikkaukset suoritetaan Tallinnassa. Olin aina ollut skeptinen Tallinnaan menosta, mutta uskaltauduin konsultaatioon tietäessäni, että useampi tuttavani oli ottanut tissit siellä ja yksi käynyt silmäleikkauksessakin. Kaikki oli mennyt hyvin. Mietin Tallinnaan menoa vaihtoehtona, koska leikkaus siellä on jopa tuhat tai useita tuhansia euroja halvempaa ja useilla tuntui olevan hyviä kokemuksia.

Fin-Estin konsultaatiossa käytiin läpi leikkauksen riskit ja mahdolliset komplikaatiot, katsottiin kuvia leikkaustuloksista, esiteltiin kirurgin cv, puhuttiin toipumisesta ja haluamastani lopputuloksesta, mietittiin kokoa ja sovitettiin paidan alle erikokoisia sovitusimplantteja. Konsultaation pitäjä oli miellyttävä ja puhui mielestäni realistisesti myös riskeistä sekä toi ilmi, että implantit eivät ole elinikäiset. Konsultaatiossa otettiin valokuvat lähtötilanteesta kirurgin arviota varten.

Jäin odottamaan soittoa kirurgin arviosta ja miettimään, uskallanko oikeasti leikkaukseen.